Voisin valehdella, etten kiireiltäni ja hektisen elämäntyylini takia ole ehtinyt ilahduttaa teitä teksteilläni, mutta olen ollut vain laiska. Toki onhan tässä ollut pojan nimiäiset, joiden järjestäminen vei yllättävän paljon aikaa ja energiaa, mutta noin pääpiirteittäin en vain ole jaksanut raahautua avaamaan bloggeria.
Noin. Kun sain tämän pois sydämeltäni, voin alkaa taas puhumaan asiaa.
Kohti Pohjois-Savoa...
Läksimme nimiäisten jälkeen ensimmäistä kertaa Tatu-Pekan (pojan nimen paljastus) kanssa lapsuudenkotiini Pohjois-Savoon ja täytyy myöntää, että on niin rentouttavaa päästä valmiiseen ruokapöytään ja siivottuun huusholliin, kun itse voi vain keskittyä vauvanhoitoon.
Yleensä, kun olen käymässä Savossa, teen pieniä projekteja joko itselleni tai pieniä sivubisneksiä rahaa vastaan. Tällä kertaa sain tehtävänannon Alapitkäläiseltä Lampolalta, jonne minun täytyi suunnitella ja tehdä lammas ja karitsa- seinäkoriste. Olen tehnyt näitä vaneriseinätaiteiluja nyt pari vuotta ja täytyy myöntää, että voisin sitä tehdä työksenikin, jos vain saisin Tampereelta edullisen työtilan. Mutta tällä erää tyydyn toteuttamaan sahailu harrastustani isän huikeassa puu-ja metallihallitaivaassa.
Mielestäni talot ovat nykyään tylsiä ja samanlaisia, joten ihailen aina vanhoja rakennuksia, joissa komeilee kaikenlaisia koristelistoja ja krumeluureja. Pieni annos persoonallisuutta ei olisi haitaksi tyhjälle seinälle ja luulen, että erilaisille käsityönä tehdyille seinäkoristeille olisi paljon kysyntää.
Olen aina ollut enemmän pieni piipertäjä kuin suurten sivellinvetojen hallitsija. Kun nyt vuoden tauon jälkeen aloin piirtämään suunnitelemaani kuvaa suurelle vanerilevylle, muistin kuinka veemäistä on piirtää vapaalla kädellä niin suureen mittakaavaan. Piirtoheitin minulle kiitos! Jos siis jollakin on pölyttynyt ja käyttöä vailla oleva piirtoheitin nurkissa pyörimässä, olkaa hyvä ja ottakaa minuun yhteyttä.
Koska lammas alkoi muistuttaa jäljiltäni enemmän hirveä kuin lammasta, minun täytyi luovuttaa ja kutsua apujoukot lyijykynien ääreen. Pikkusiskon kynästä tulikin paljon järkevämpää jälkeä ja lammas muuttui lampaaksi.
Lampolan lammas vielä keskeneräisenä. Pidän vanerin pinnasta, mutta päätin kuitenkin maalata lampaan ja karitsan valkoisella ulkomaalilla, koska pinta joutuu kaikenlaisten sääolojen armoille.
Autotallin seinässä on emäntä ja isäntä. Ja ettei kenellekään jää epäselväksi, että kyseessä on karjatila, nimi valuu ulos maitotonkasta. Tämä seinä on avomiehen käsialaa.
Yritykselle tehty mies ja sonni. Logo on myös tehty vaneriin.
Äiti kävikin jo huikkaamassa, että hernekeitto on valmis, joten menen nyt valmiiseen pöytään ja sen jälkeen nostan jalat pöydälle ja alan suunnittelemaan seuraavaa projektia.
PS. Vaunut ovat jo valmiit ja useaan kertaan koeajettu, mutta en ole vielä ehtinyt niitä kuvaamaan. Jahka täältä maalta kotiudun Tampereelle, lupaan etsiä lähimmän vaahteran, jonka alle työnnän vaunut ja näpsäisen kuvan.
Toivottavasti vaahteroissa on vielä viikon päästä värikkäät lehdet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti