Tampereen paloaseman takana Pellavatehtaankadulla sijaitsee 1920-luvun kivitalovanhus,
josta saimme kasvavalle perheellemme uuden kodin. ”76 neliöä silkkaa kauneutta ja
historiaa”, -ajattelin kun astuin asuntoon ensimmäistä kertaa. Päähäni tulvi ideoita ja käteni
syyhysivät päästä telan ja pensselin varteen. Voi mitä kaikkea voisinkaan asuntoon tehdä!
Asiassa oli vain yksi `mutta`. Olemme vuokralaisia.
Vuokralaisille taas laaditaan selvät sävelet, jotka asettavat tietyt rajoitukset asunnon
remontointiin. Vuokranantajat muistuttavat, että keittiön kaappeihin ei saa koskea, seiniä ei
saa maalata tiettyä väriastetta tummemmaksi ja muistathan ostaa hyllyjä joiden takia ei
tarvitse tehdä reikiä. Omistusasunnon ihanuus on siinä, että sisustukseen voi laittaa
kaikkensa peliin. Voi maalata kylpyhuoneen leikkisän keltaiseksi, rakentaa seinälle
hulppean kotiteatterin tai kiinnittää kattoon markiisin. Asuntohan on sinun.
Kuten moni muukin, olen muuttanut aina vuokra-asunnosta toiseen ja näin ollen noudattanut
näitä sääntöjä, jotka ovat tähän asti rajoittaneet sisustusintoani ja hurjaa
pesänrakennusviettiäni. Aloin kuitenkin miettiä olisiko olemassa keinoja remontoida
vuokra-asuntoa siinä missä omaakin?
Eikös meille ole aina sanottu että luovuutta ja mielikuvitusta käyttämällä voimme tehdä
mitä vain?
Otan selvää uusimmista ilmiöistä ja nikseistä ja kokeilen asuntoomme erilaisia tekniikoita,
joiden avulla luon asuntoomme persoonallisen ilmeen. Aion tehdä tämän kaiken ilman
porakonetta tai seinien liisteröintiä.
Olemme varmasti kaikki lukeneet sisustuslehtiä, joissa komeilee toinen toistaan upeampia
asuntoja. Pariskunta omistaa saaristokaupungissa vaatimattoman huvilan, jossa pöyheät
tyynyt säihkyvät sesongin trendiväreissä ja sohvapöydällä koreilevat valkoiset ruusut.
Tarkoitukseni ei ole luoda uutta sisustuskotia vaan tehdä kotiimme toimivia, käytännöllisiä
ja persoonaamme sopivia ratkaisuja. Samalla toivon todistavani, että edullisten ja
itsetehtyjen sisustusratkaisujen ei tarvitse näyttää halvalta.
Tämä kaikki kuulostaa hyvin johdonmukaiselta ja suunnitellulta, mutta projektini aikana
tulen varmasti käymään läpi niin onnistumisia kuin epätoivon hetkiäkin. Suurin haasteeni
tulee olemaan ideoiden jäsentäminen ja kaikkien mieltymysteni yhteen sovittaminen.
Rakastan kaikkea vanhaa ja kulunutta, toisaalta olen vaaleanpunaiseen hurahtanut
romantikko ja joskus ihailen teollisuushallin ruosteista pintaa. Näiden kaikkien niin
erilaisten ja minulle kuitenkin yhtä tärkeiden tyylien yhdistäminen on joko silkkaa hulluutta
tai neroutta. Vaikka rakastankin Peppi Pitkätossua ja Huvikumpu kaikkine sateenkaaren
väreineen on varmasti hauska paikka asua, en usko että itse viihtyisin sen paremmin
sekamelskassa kuin kliinisessä sisustuskodissakaan.
Pompin jo innosta aloittaa urakkani ja toivon että projektin edetessä voitte käyttää
oppimaani luodaksenne omasta vuokra-asunnostanne juuri sellaisen josta olette aina
unelmoineet.
Pellavatehtaankadulla tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti